sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Keilakengät Kiinasta

Taustaa

Vanhat Dexter SST8 keilakenkäni ovat jo jonkun aikaa näyttäneet siltä, että ne alkavat olla käyttöikänsä loppupuolella. Laadultaanhan ko. kengät on kyllä hyvät, mutta niiden hinta voisi kuvata lailliseksi ryöstöksi (luokkaa 250 - 300e, ostopaikasta ja vaihtopohjien määrästä riippuen). Myöskään suoraan USAsta tilattaessa hinta ei olisi merkittävästi halvempi.

Päädyinkin siis tutkimaan muita vaihtoehtoja, mutta en löytänyt euroopasta verkkokauppaa josta saisi merkittävästi halvempia keilakenkiä joihin kuitenkin pystyy vaihtamaan sekä päkiän, että kantaosat.

Keilakengät Kiinasta

Keilailu on Aasian maissa varsin suosittua ja tunnetustihan iso osa tavaroista valmistetaan Kiinassa joten arvelin, että suoraan Kiinasta tilaamalla keilakengät saisi edullisemmin.

Lopulta tilasinkin nämä kengät jotka silloin voimassa olleen tarjouksen myötä maksoivat 109 $ (noin 95 €) sisältäen postikulut Suomeen.


Paketin sisällön läpi käytyäni ja ensimmäisen keilauskerran jälkeen toteaisinkin noiden olevan varsin laadukkaasti tehty ja vastaavan ilmoituksen kuvausta.


Ainoa pieni miinus SST8 kenkiin verrattuna on, että kenkien kärjessä ei ole nahkakaistaletta (kuvassa alla) joten loppuasentoon tultaessa ns. takajalan kengän kärki jättää herkästi mustia jälkiä vauhtiradalle. Korjasin tuon nyt tähän hätään palalla kinensioteippiä kunnes keksin, että mistä löydän noin pienen kappaleen nahkaa minkä noihin voisi liimata.
Sivukommenttina maittakoon myös, että Dextereiden vaihtopohjat näyttäisi menevän noihin suoraan joten niitä voi tarvittaessa käyttää jos pohjista tulee loppu ennen kenkiä.


Päivitän tätä postausta sitten aikanaan kunhan noista kengistä aika jättää, että kauanko ne lopulta kesti.


perjantai 22. syyskuuta 2017

Perusvalmentaja kurssi osa 1

Taustaa

Tätä blogia lukeneet on varmasti huomanneetkin, että olen hurahtanut keilaukseen ihan täysillä ja käytänkin sen eri osa-alueiden opetteluun/opiskeluun varsin paljon aikaa. Jotta tuo aika tulisi käytettyä mahdollisimman tehokkaasti olen myös opiskellut mitkä ovat tehokkaimpia tapoja oppia joka useissa lähteissä tiivistetään tähän kuvaan:



Kuten tuosta näkyykin niin tehokkain tapa oppia on opettaa muita ja se onkin eräs syy miksi myös tätä blogin kirjoitteluun. Näitä kirjoittaessa kun johtuu aina pohtimaan, että miksi joku asia mielestäni on kuten sanon sen olevan.

Blogin kirjoittaminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin opettaminen/valmentaminen live-tilanteessa. Tästä syystä päätinkin ottaa askeleen seuraavalle tasolle osallistumalla keilailun perusvalmentaja kurssille.

Koulutuksen sisältö

Keilailun perusvalmentaja kurssi jo muutaman kerran järjestetty yhteistyössä muiden tarkkuuslajien (ammunta, jousiammunta ja curling) kanssa ja johon kuuluu siis kaksi kaikille lajeille yhteistä koulutusviikonloppua sekä yksi lajikohtainen koulutusviikonloppu.

Tämä blogi postaus kertoo sekalaisia ajatuksia tuon koulutuksen ensimmäisestä viikonlopusta.

Ensimmäisen viikonlopun antia

Ennakkotehtävä

Noin kuukautta ennen kurssia toimitettiin Suomen valmentajien julkaisema kirja nimeltään Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu ja ennakkotehtävänä oli lukea ko. kirjasta viikonlopun aihealueita koskevat osuudet.

Perjantai

Perjantain ensimmäinen varsinainen luento (majoittumisen ja yleisten asioiden jälkeen) koski yksittäisen harjoituksen rakennetta ja suunnittelua. Tästä parhaiten mieleen jäi, että varsinkin ryhmille pidettävät valmennuskerrat tulisi suunnitella varsin tarkkaan ottaen huomioon ryhmän koon, osaamistasot, jne. Oma tämän hetkinen ajatukseni yksittäisen urheilijan/harrastajan valmentamisesta on, että kannattaa tehdä suunnitelma valmiiksi pidemmälle aikavälille joka mahdollistaa harjoituskertojen painotusten muuttamisen ns. lennossa sen mukaan mikä urheilijan/harrastajan suorituksessa kulloinkin aiheuttaa haasteita.


Iltaohjelmaksi oli merkattu hohtokeilausta joka ei aiheuttanut kovinkaan suuria riemunkiljahduksia tulevien keilailuvalmentajien osalta. Ennakkoluulo ainakin allekirjoittaneen osalta osoittautui kuitenkin vääräksi, kun järjestäydyimme halliin lopulta niin, että muiden lajien edustajat keilasivat ja me keilailun edustajat pääsimme harjoittelemaan valmentamista käytännössä.

Oma kokemukseni keilailun harjoittelusta on, että liian usein keilaajille annetaan liian monta ohjetta/neuvoa kerralla joka herkästi aiheuttaa sen, että keilaaja yrittää keskittyä yhtä aikaa liian moneen asiaan onnistumatta korjaamaan näistä mitään.

Tämän takia päädyin valmennustapaan jossa annoin kolmelle valmennettavalle vain kaksi neuvoa (hiljennä jalkojen vauhtia ja kiinnitä huomiota heilurin aloitukseen) ja nuokin siis henkilökohtaisesti ja vain yksi asia kerrallaan sen mukaan mikä kenellekin vaikutti olevan suurin haaste.
Koska kyseessä oli tulevat valmennettavat heitä sai myös varsin hyvin takaisinpäin palautetta siitä miten neuvot vaikutti auttavan ja tokihan noiden toimivuus näkyi myös tulostaululla silloin kun he malttoivat tehdä suorituksen rauhallisesti.

Tässä kohtaa haluankin sanoa, että ISO KIITOS näille henkilöille (tiedätte kyllä itse kenestä on puhe). Tämä oli ehdottomasti yksi leirin kohokohdista, kun tällainen täysin ummikko pääsi toteamaan, että hänestä saattaa vielä joku päivä tulla ihan oikea valmentaja 😃


Sivuhuomio keilailun peruskurssiin liittyen: Ainakin silloin kun itse osallistuin keilailun peruskurssille niin siellä käytiin ensin keilailusuoritus läpi tunnin powerpoint esityksenä ennen radoille menemistä. Tuosta johtuen ainakin omassa päässäni pyöri aivan liian monta asiaa ja rentous oli tiessään.

Ehdottaisinkin, että varsinkin keilakurssin ensimmäinen kerta jaksotettaisiin niin, että radoille mentäisiin heti jossa kurssilaiset saisivat ensin heitellä muutaman pallon ihan vaan fiiliksellä ja harjoituksia alettaisiin tekemään yksi asia kerrallaan mallilla esim viiden minuutin luento ja sitä seurannut 10 minuutin harjoittelu.

Lauantai

Lauantain ensimmäinen luento koski suoritustekniikan/taitojen oppimista ja opettamista. Pääpaino tasapainoperiaatteessa, nopeuden/voiman tuottamisen perusteissa sekä tutkimustiedossa siitä miten taitoja opitaan.

Sivuhuomiona todettakoon, että tätä kirjoittaessa olin jo aika hyvin unohtanut mistä kaikesta luennolla oli puhe vaikka mielenkiintoista asiaa siellä olikin joten hyvä, että tuli alettua tätä kirjoittaa.

Materiaalia uudelleen selaillessa seuraavanlaiset ajatukset syntyi/palasi mieleen:
  • Taidon oppiminen vaatii riittävän määrän riittävän vaihtelevaa harjoittelua.
    • Vaihtelu on tärkeää, koska muuten keskittyminen herpaantuu eikä oppimista (ainakaan yhtä tehokasta) enää tapahdu:
      • Keilailuesimerkkinä mainittakoon paikkaaminen. Vaikka yleisin ja helpoiten omaksuttava 3-6-9 paikkosysteemi on heittää paikot aina samasta merkistä suoraan tulisi harjoitellessa heittää useiden eri merkkien kautta.
      • Toinen hyvä esimerkki on laisto jossa tarkoituksella yritetään saada mahdollisimman pieni tulos osuen kuitenkin joka kerta vähintään yhteen keilaan.
      • Keilakilpailuissa on varsin hyvin ns. sisäänrakennettuna vaihtelua, koska kelit vaihtelevat kilpailuiden välillä (varsinkin jos et aina kierrä niitä samanlaisia kisoja) ja kahta samanlaista keilarataa ei ole olemassa.
  • Ihminen ei ole robotti eikä näin olleen voi oppia toistamaan mitään liikesarjaa (esim keilaheittoa) täydellisen samanlaisesti joka kerta.
    • Tästä johtuen ei ole olemassa kahta samanlaista suoritusta.
    • Ihmisaivoille on luontaista soveltaa kaikkea aiemmin opittua ja sopeutua näin ollen mihin tahansa tilanteeseen.
      • Esim kerran autolla/polkupyörällä ajamaan oppinut pystyy ajamaan ongelmitta millä tahansa autolla/polkupyörällä.
    • Tästä johtuen taitoharjoittelua ei tule tehdä muita kopioimalla vaan kokeilemalla itselleen luontaisen tavan etsimällä.
  • Valmentajan valmennettavalle antama palaute on oleellisessa roolissa oppimisprosessissa.
    • Postiivinen palaute toimii negatiivista paremmin.
    • Palaute tulisi antaa aika äkkiä jotta valmettava yhdistää sen onnistuneen suorituksen mielikuvaan.
    • Liikaa palautteen antoa tulisi välttää ja antaa valmennettavan itse oivaltaa miten suoritus onnistui.
      • Keilailussa esim joka kolmannelle tai viidennelle yritykselle kerrottu palaute voisi toimia.
      • Kysymysmuodossa annettu palaute pakottaa valmennettavaa arvioimaan itse omaa suoritustaan joka edesauttaa oppimista.
    • Liian informaation antamista kerralla tulisi välttää, koska se pakottaa ihmisen pohtimaan asioita tietoisenmielen puolella joka estää huomattavasti tehokkaamman tiedostamattoman mielen ottaa vallan.

Luentoa seurasi käytännönharjoittelu liikuntasalissa jossa kävimme läpi laajan kirjon erillaisia tasapaino harjoituksia.


Päivän toinen luento koski fyysistä valmentamista.
Tuosta syntyi seuraavanlaiset ajatukset:

  • Keskivartalon on kaiken voiman keskus ja sen kunto on voiman välittämisen perusedellytys.
  • Lajinomaiset sekä keilailun toispuoleisuuden vastapainona toimivat harjoitukset ovat toimivimpia.
    • Parhaiten tähän asti löytämistäni keilailuun sopii tämä krikettiharjoitus jossa palloa vieritetään/heitetään kaverille maata pitkin ja josta se pyritään ottamaan kiinni ja heittämään alakautta mahdollisimman nopeasti takaisin.
      • Tuon treenaamiseen kelpaa melkein mikä tahansa käteen sopiva pallo, kivi, jne ja sitä voi harjoitella sekä sisällä, että ulkona.
      • Tuota pystyy myös helposti varioimaan heittämällä palloa välillä vasemmalla kädellä, kimmottamalla sitä itselle seinän kautta, heittämällä pallo kaverille vähän pomppivana, jne.


Luentoa seurasi jälleen käynnönharjoittelu liikuntasalissa jossa kävimme läpi laajan kirjoin erillaisia lihaskunto ja voima harjoituksia joita pystyy tekemään ilman apuvälineitä.


Virallisten osuuksien jälkeen osa lähti saunaan ja me muutamat "yli-innokkaat" jäimme vielä harjoittelemaan jousiammuntaa sen lajin tulevien valmentajien opastuksessa.

Sunnuntai

Sunnuntain ensimmäinen luento koski lasten ja nuorten kehitystä sekä heidän suositteltua harjoittelua.

Tästä jäi lähinnä mieleen, että lasten olisi hyvä antaa harrastaa mahdollisimman montaa eri lajia. Kun harjoittelu muuttuu vakavemmaksi on valmentajan hyvä kerrata, että mitä asioita missäkin iässä on helpoin omaksua.

Luentoa seurasi jälleen kerran käytännönharjoittelu liikuntasalissa. Liikkeitä tuli jälleen kerran varsin paljon. Onneksi näistä otettiin videot jotka on kurssilaisten käytettävissä sitten kun niille tulee tarve.


Päivän toinen luento koski valmentajan osaamistarpeita erilaisia/eri tasoisia ihmisiä/ryhmiä/jne valmennettaessa sekä valmentajana kehittymistä.

Loppusanat

Kurssi jatkuu noin kuukauden kuluttua (kirjoitan siitä tarkemmin jälkikäteen). Ennen sitä on etätehtävänä opiskella kirjasta seuraavaa kurssia koskevat osuudet sekä suunnitella yleistaidon- tai fyysinen harjoitus (ei lajitaidon) joka on myös tarkoitus testata joko itse tai jonkun muun toimesta.
Jos jotain kiinnostaa tuollaista testata niin laittakaa viestiä 😏


Avoimuuden nimissä kerrottakoon kurssin kulujen jaosta sen verran, että:

  • puolet kurssista maksaa Vantaan Keilailuliitto jota vastaan minä olen lupautunut valmentamaan halukkaita Tikkurilan keilahallilla (jos kiinnostaa niin laita rohkeasti viestiä tai nykäise hihasta kun näet minut hallilla)
  • toisen puolikkaan maksaa Suomen Keilailuliitto ja minä olen sitä vastaan lupautunut avustamaan uuden live lähetyslaitteiston käyttöönotossa sekä ensimmäisissä live lähetyksissä.

Tällaista tällä kertaa...

lauantai 9. syyskuuta 2017

Switch gripin käyttötunnit tuli täyteen

Taustaa

Olen keilannut jo noin pari vuotta 3D printerillä tulostettujen "switch grippien" kanssa, koska niillä saan otteen paremmin sovitettua kuin käsin tehdyillä switch gripeillä ja niillä saan avaus- ja kaatopalloihin samanlaisen otteen.

Noita kehittelin ennen tätä blogia, mutta niille joita sattuu kiinnostamaan kerrottakoon, että jotain tarinaa löytyy SKLn keskustelupalstalta sekä nuo toimittaneen frman blogista.

Käyttötunnit tuli täyteen 

Kävipä sitten niin, että paikkopallolla lämmittelyheittoa heittäessä switch gripille tuli käyttötunnit täyteen. Lopputuloksena oli, että tuo switch grip jäi peukaloon paikkopallon poistuessa yläviistoon ja pudoten noin puolestatoista metristä oikean puoliseen ränniin.

Rikkinäinen switch grip kuvassa vasemmalla ja ehjä oikealla.

Valitettavasti tilannekuvia tilanteesta ei ole, mutta voin kertoa, että ilmeet oli näkemisen arvoisia kun porukka ihmetteli, että mitä nyt tapahtui 😂


Kyseisestä switch gripistä olikin pala irronnut jo aikaisemmin, mutta se ei ollut haitannut menoa:


Seuraava suunnitelma?

Kuvan mukaiset punaiset switch grippini on valmistettu PLA -muovista joka on halvin 3D -tulostukseen soveltuva materiaali ja sitä kautta myös heikoin.

Kun tuosta yhdestä switch gripistä irtosi pala niin tilasinkin jo uuden joka tehtiin siinä kohtaa hiilikuidusta joka on huomattavasti muovia kovempi materiaali. Tuo hiilikuituversio on kylläkin ollut tähän asti hyllyssä, mutta nyt varmaankin on aika ottaa se käyttöön.


Paras puoli näissä 3D tulostetuissa versiossa joka tapauksessa on, että tulostin tekee aina samanlaista jälkeä joten, koska tahansa kun uusille switch gripeille tulee tarve niin niitä voi tilata lisää.

Muuta sekalaista

Muutamia kommentteja/kyselyitä blogini kirjoituksiin liittyen olen saanut joista olen varsin kiitollinen. Siksihän näitä kirjoitellaan, että joku niitä myös lukisi joten rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä.

Yhteyttä voi ottaa postausten kommentointi kentästä, sähköpostilla (etunimi . sukunimi (at) gmail.com) tai Facebookin kautta.


Lisätäkseni blogini näkyvyyttä hankin sille myös helpommin muistettavan .fi - domaini eli keilojenkolinaa.fi sekä loin sille Facebook ryhmän johon lisään aina linkin uusimpiin postauksiin jotta kenenkään ei tarvitse asioikseen käydä täältä katsomassa onko tullut uusia kirjoituksia 😉

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä todettakoon, että hankin uudet pelipaidat joilla on tarkoitus pelata jatkossa kaikki henkilökohtaiset kilpailut:

Asiasta kiinnostuneille todettakoon, että paidat toimittaa www.vis-sportwear.it ja, että kotiin toimitettuna noille tuli hintaa 128 € eli ~43€/kpl.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Uusi eturistiside



Kävipä niin, että laskettelureissulla helmikuussa tulin teloneeksi polveni josta meni siis eturistiside (ACL => Anterior Cruciate Ligament) poikki ja se piti rakentaa tähystysleikkauksessa uudelleen josta johtuen keilailut oli kevät kauden osalta ohi.

Tämänkertainen kirjoitelma koskeekin nyt sitten sitä miten tuo ACL siis korjattiin ja miten polvea olen sen jälkeen kuntouttanut ja ennen kaikkea mitä tekisin nykyisen tietämykseni valossa toisin.

Vammasta diagnoosiin

Polvi ei ollut tapahtuman jälkeen kovinkaan kipeä ja suurimpana haasteena olikin siinä esiintyvä turvotus joka teki pelkästä kävelemisestä varsin haastavaa. Päätinkin käyttää muutaman kotiin palaamista edeltävän päivän tilanteen seuraamiseen ja aiheen opiskelemiseen internetistä.

Oireiden perusteella päädyinkin siihen tulokseen, että kyseessä on joko nivelkierrukkavamma tai eturistiside vamma.

Minulla oli voimassa oleva matkavakuutus jonka piikkiin vamman hoitaminen menisi niin varasin ajan suoraan yksityisen lääkäriaseman ortopediltä joka hetken polvea väänneltyään totesi polvessa olevan väljää ja vaihtoehtojen olevan melko varmasti nuo mihin olin itsekin päätynyt. Lopullinen diagnoosi selvisikin sitten magneettikuvien perusteella eli eturistiside oli irto poikki.

Diagnoosista leikkaukseen

Diagnoosin varmistuttua keskustelimme ortopedin kanssa vaihtoehdoista ja hän kertoikin, että jos minulla ikää yli 50 vuotta enkä urheilisi niin polvea ei välttämättä kannattaisi leikata ollenkaan vaan keskittyä lihaskunnon parantamiseen. Tällöin haasteena tosin olisi, että polvi voi äkkitilanteessa ns. pettää alta ja vaarana on, että polvea alkaa silloin varomaan liikaa. Tämän takia nuorien ihmisten osalta suositaan tähystysleikkausta jossa eturistiside rakennetaan uudelleen.

Ortopedi kertoi myös, että eturistisiteen korjauksella ei varsinaisesti ole mikään kiire, koska se ei siitä huonommaksi voi enää mennä, mutta koska en keksinyt mitään syytä lykätä leikkausta sovittiin aika siihen mahdollisimman pikaisesti.

Mitä tekisin nyt eri tavoin?: Pyytäisin ortopedia kirjoittamaan fysioterapia lähetteen jo tässä kohtaa ja kuntouttaisin polven liikerataa ja voimaa heidän avustuksellaan kuusi viikkoa kuten Norjassa on tapana, hioisin samaan aikaan valmentajan kanssa keilailu suoritusta ja mahdollisesti keilaisin muutaman kilpailunkin.

Tämä siksi, että:

  • Lihaskunto rapistuu todella nopeasti leikkauksen jälkeen ensimmäisen kuuden viikon aikana kun kaikki portaiden kävelyä raskaampi on kielletty.
  • Minulla oli turvotuksesta johtuen haasteena saada jalka täysin suoraksi jo ennen leikkausta ja leikkaus pahensi tätä ongelmaa.
  • Keilailusuorituksessa ei ole vaarana polven kiertyminen tai toisiin törmääminen jotka voisi pahentaa vaivaa ja aiheuttaa esim kierrukan hajoamisen joten en näe mitään syytä välttää keilausta tässä kohtaa.
    • Varmuuden vuoksi tosin pitäisin tässä kohtaa polvitukea jossa on metallinen ns. sarana joka mahdollistaa polven koukistamisen ja oikenemisen, mutta estää sen kiertymisen. Niitä saa esim urheiluliikkeistä.

Leikkauksen jälkeen

Ensimmäiset kaksi viikkoa (viikot 1-2)

Leikkauksen jälkeen polvi oli todella kipeä ja kipulääkkeitä joutui syömään varsin paljon. Tässä kohtaa myös kyynersauvoja joutui käyttämään jotta normaalin kävelemisen taas oppi. Ortopedin asettama tavoite tälle aika välille oli venytellä polvea niin, että jalan varmasti saa suoraksi.

Se mikä yllätti oli, että miten äkkiä polvi tässä kohtaa jäykistyy uudelleen jos jalkaa ei venyttele suoraksi useita kertoja päivässä.

Mitä tekisin nyt eri tavoin?: Kävisin fysioterapeutilla jolla on koulutus LPG -laitteen käytöön poistamassa turvotusta jotta polven saisi helpommin suoraksi. Samoin poistaisin polven turvotusta nilkkaa ja polvea ns "pumppaamalla" eli ilmassa ilman vastusta liikuttelemalla, koska liike saa nesteen liikkeelle.

Tässä kohtaa tuli myös opittua, että ensiapuna käytettävää kylmää/jääpussia ei tulisi käyttää enää siinä kohtaa, kun kipu on hellittänyt se kun heikentää nesteiden liikkumista. Parempi vaihtoehto onkin käyttää esim lämmitettävää kauratyynyä yhdessä kohoasennon ja nilkan liikuttelun kanssa joka saa nesteet paremmin liikkeelle.

Sivuhuomiona sanottakoon, että kannattaa tutustua tähän hyvin koostettuun selitykseen siitä mikä turvotusta aiheuttaa ja miten sitä hoidetaan.

Seuraavat neljä viikkoa (viikot 3-6)

Tässä kohtaa tasamaalla sekä portaiden ylöspäin käveleminen onnistui jo lähes ongelmitta, mutta portaiden alaspäin käveleminen ei, koska polven koukistamisessa oli haasteita. Tuota raskaampi liikunta olikin kielletty, koska uuden eturistisiteen kiinnikkeet irtoavat tässä kohtaa vielä herkästi. Kävelinkin portaita sen mitä turvotukselta pystyin.

Tässä kohtaa tuli myös todettua, että turvotusta ja polven jäykkyyttä aiheutti sekä liika, että liian vähäinen liike. Toisin sanoen toimistotyöläisen tuli muistaa nousta tunnin välein ylös käveleksimään, koska muuten polvi jäykistyi todella pahoin.

Mitä tekisin nyt eri tavoin?: Kävelisin portaita niin paljon kuin turvotus vaan vähänkin antaisi myöten ja kävisin kerran viikossa LPG -hoidossa laskemassa turvotusta jotta voisin kävellä enemmän kuin muuten.

Lisäksi pyrkisin olemaan liikaa varomatta leikauttua jalkaa. Huomasin nimittäin myöhemmin, että esim tuolilta noustessa tulee todella herkästi noustua pelkän terveen jalan varassa josta johtuen liikettä ei leikatulle jalalle tullut tarpeeksi ja tämä näkyi reisilihaksen supistumisena.

Seuraavat kuusi viikkoa (viikot 7-12)

Tässä kohtaa olikin sitten lupa jo pyöräillä edellisten lisäksi ja tavoitteena oli saada leikattuun jalkaan voimat palautettua sekä treenata polvea tukevia lihaksia. Oma fysioterapiani alkoikin vasta nyt kun 7 viikkoa leikkauksesta oli kulunut joka on pistänyt näin jälkikäteen vähän harmittamaan.

Kolmen kuukauden jälkeen

Kolmen kuukauden kohdalla oli viimeinen ortopedin tapaaminen jossa todettiin, että lihaskunto ei ole vielä täysin palautunut, mutta tästä eteenpäin kuntoutus on fysioterapeutin vastuulla.

Myöhemmin olen tullut todenneeksi, että hyvänolon tunteeseen on todella helppo turtua ja polven treenaamisesta näin ollen luistaa joka sitten kostautuu jälleen turvotuksena sekä jäykkyytenä. Tästä syystä onkin siis tärkeää muistaa jumpata polvea päivittäin.

Loppusanat

Tämänkertainen postaus olikin siis vähän kauempana keilailusta. Nyt olen kuitenkin onneksi päässyt jo treenaamaan taas keilausta sekä heittämään muutaman kilpailunkin joten siinä mielessä tilanne näyttää ihan hyvältä.

Samoin tässä on tullut keksittyä vähän uusia ideoitakin seuraavaa kautta varten, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Liuku-koukku vai koko matkan rulla?

Taustaa

Olen jo pidemmän aikaa taistellut ongelman kanssa, että osassa halleista/keleistä minun pallot kääntyy liikaa ja ne on lähes mahdotonta pitää ykköskeilan oikealla puolella.

Tuo ongelma johtuu siitä, että minulla on aina ollut aika hiljainen pallonvauhti ja käytimme valmentajani kanssa aika paljon aikaa pallon pyörittämisen opetteluun josta johtuen heittoni on erittäin "kierrospainotteinen" (rev dominant). Lisäksi minulla on paha tapa kääntää käsi pallon sivulle liian aikaisin josta johtuen pallon pyörintäsuunta (axis rotation) on turhan paljon vasemmalle.

Tuota ongelmaa pyrin toki osaltaan helpottamaan opettelemalla vauhdin lisäämistä palloon sekä käden pitämistä paremmin pallon takana, mutta olen myös viime aikoina opiskellut varsin paljon miten pallo ja pelilinja valinnoilla voi vaikuttaa tähän ongelmaan. Jota käsittelen tässä postauksessa.

Miten huiput tekee sen?

Olen useamman kerran pallojen valintaan liittyviä kirjoituksia lukiessani törmännyt mainintaan, että useimmat keskivertokeilaajat arvioivat pallojen tehoa niiden tekemän sivuttaisen liikkeen (oikealta vasemmalle) perusteella, kun taas huippukeilaajat arviovat sitä pallojen tekemän pitkittäisen liikkeen mukaan.


Yksi hyvä esimerkki jossa tuota selitetään on tämä video:

Mikä ihmeen pitkittäinen pallon liike?

Eräs syy siihen miksi monet keilaajista eivät osaa katsoa pallon pitkittäistäliikettä on, että sitä ei ole läheskään niin helppo huomata kuin sivuttaista liikettä.

Vinkkinä tähän on opetella katomaan pallon vauhtia sen kulkiessa radalla. Kun pallo reagoi oikein radan keskiosalla sen vauhti silminnähden hidastuu ja se tekee sen riittävän aikaisin. Tuo on myös nähtävissä yllä olevasta videosta.

Tuosta tulee myös kokeneempien keilaajien käyttämä termistö hitaasta/nopeasta radasta/kelistä. Mitä hitaampi rata/keli on niin sitä nopeammin pallon vauhti hidastuu siinä ja sen mukaan vaihdetaan sitten joko kiiltävämpään tai karkeampaan palloon riippuen onko tarve saada pallo hidastumaan hitaammin vai nopeammin.


Eräs hyvä tutustumiskohde aiheeseen liittyen on myös uusimmassa 1/2017 keilaaja lehdessä ollut juttu nimeltään "Voimakas vai kääntyvä pallo?".
Suoralainaus ko. artikkelista: "Karrikoidusti pelaajat siis jaetaan liuku-koukku pelaajiin tai koko matkan rullaajiin. Jälkimmäinen pelityyli on vähemmän haavoittuvainen tapa pelata ja onkin tästä syystä useimmien menestyvien pelaajien tapa."

Tuo on ollut ainakin itselleni vähän haastavaa omaksua, koska se osittain tuntuu järjenvastaiselta, että pallon pitää kuluttaa energiaansa ennen keiloihin osumista. Teinkin tuosta aika pitkän analyysin siitä, että miksi jälkimmäinen tapa on vähemmän haavoittuva ja siitä lisää alla.

Simulaatio

Alla esitetyt simulaatiot on tehty Powerhouse Blueprint nimisen ohjelman testiversiolla. Tuo sovellus kykenee mallintamaan keilapallon liikkeen valitulla ratahoidolla, porauksella, pelilinjalla, jne sekä useamman heiton mallinnuksessa se ottaa huomioon keilaajan "epätarkkuuden" eli pallonnopeuden, kierrosnopeuden, linjan, jne vaihtelut valitun keilaajan taitotason mukaan (käytin mallinnuksissa valintaa 181-200 keskiarvon keilaaja).

Pallot

Ohjelman testiversiossa on vain muutama pallo joista valitsin alla olevat jotka on molemmat pitkälle öljylle tarkoitettuja. Palloista ensimmäinen on voimakas painolaataltaan sekä poraukseltaan kun jälkimmäinen on painolaataltaan ja poraukseltaan miedompi, mutta siinä on huomattavasti vahvempi pintakäsittely. Idena tässä oli saada mahdollisimman selkeä ero pallojen välille.

Pallojen tarkemmat tiedot porattuna alla:

Ratahoitona simulaatioissa toimii: Kegel Recreation Series High Street

Noiden lisäksi simulaatioasetuksissa oli sen verran eroa, että liuku-koukku versiossa palloa pyöritettiin hiljaisemmalla vauhdilla enemmän sivusta (nopeus 26 km/h ja axis rotation 60 astetta) kun taas koko matkan rullassa oli vähän enemmän nopeutta ja palloa pyöritettiin enemmän takaa (nopeus 28 km/h ja axis rotation 45 astetta). Kierrosnopeus molemmissa oli 330 rpm. Tämänkin tarkoituksena oli tehdä vielä selkeämpi ero pallojen välille, koska sovelluksen testiversiossa ei ole niin laajaa valikoimaa palloja jotka täysin samanlaisella heitolla olisi saanut pallot käyttäytymään riittävän eri tavoin.

Simulation tulokset

Alla olevat simulaatiotulokset sisältävät paljon informaatiota ja kaiken omaksuminen vaatii varmasti aikaa joten kannattaa tutkia niitä ajan kanssa ja vaikka muutaman kerran erikseen. Simulaatio on tehty tuhannen heiton keskiarvona. Huomionarvoista kuitenkin on, että ohjelma ei tässä ota huomioon öljyn kulumista vaan se olettaa, että rata pysyy kokoajan samanlaisena.

Jo pikaisella tulkinnalla kuvasta on nähtävissä selkeä ero näiden kahden tyylin välillä. Liukukoukku (sininen viiva) pallo kääntyy sivusuunnassa varsin paljon (23,84 rimaa), mutta taskuunosumisprosentti on vain 60,20%. Koko matkan rullassa (punainen viiva) pallo kääntyy sivusuunnassa huomattavasti vähemmän (14,22 rimaa), mutta taskuunosumisprosentti on 73,10%. Samoin taskuuosumisrimaa kuvaavista palkeista näkyy varsin selkeästi miten paljon kapeammalla alueella pallot pysyy koko matkan rullan tapauksessa joka käytännössä tarkoittaa vähemmän hankalasti paikattavia reikiä jolla on tulosten teon kannalta erittäin suuri merkitys.


Loppusanat

Toivottavasti tämä postaus auttoi edes osittain sinua ymmärtämään miksi pallon liikettä kannattaa lukea pitkittäissuunnassa sivusuunnan sijaan. Ainakin itselleni asiaa tutkiessa tuli suuri valaistuminen.

Vastauksena kysymykseen "miksi koko matkan rulla on vähemmän haavoittuvainen tapa keilata?" voidaankin siis todeta, että pienempi pallon sivuttainen hyödyntää paremmin radan tarjoamaa virhemarginaalia.

Aloitteville/vähäisen kierteen keilaajille tosin mainittakoon, että ennen kuin palloa oppii pyörittämään kunnolla voi olla tarpeen käyttää liuku-koukku palloa jotta sen saa tekemään mitään liikettä, mutta siihen onneksi auttaa harjoittelu :)

Jos mieleen tulee kysymyksiä/kommentteja niin niitä voi rohkeasti jättää tuohon alle.


Lisäys 10.4.2017

Siltä varalta, että minun mielipiteet ei yksistään vakuuta niin lisään tähän vielä kuvakaappauksen Mo Pinelin kanssa käymästäni Facebook keskustelusta:

Ja niille jotka ei tiedä kuka Mo Pinel on mainittakoon, että hän on kehittänyt mm. dual angle layout systeemin joka käytännössä kaikki palloporarit käyttävät kun he poraavat palloja kokeneemmille pelaajille ja hän on myös toinen Radicalin perustajista ja käytännössä suunnittelee heidän pallonsa. Joten hän jos joku tietää mistä puhuu.


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Öljyn poisto keilapalloista

Arviot keilapallon pinnan vaikutuksesta sen tehoon vaihtelevat 70-80 prosentin välillä riippuen vähän keneltä kysyy.

Keilapallon pinnan tehoon vaikuttaa suurimmalta osin sen kyky imeä öljyä sisäänsä sekä sen aikaansaama kitka. Valitettavasti öljyn imukyky hidastuu todella nopeasti jos palloja ei puhdisteta kunnolla.

Öljyn poistamiseen on olemassa muutamia tapoja ja käyn tässä nyt läpi parhaaksi toteamani.


Mikrokuituliina

Mikrokuituliinat imevät itseensä öljyä huomattavasti muita pyyheitä paremmin joten sellaisella on suositeltavaa pyyhkiä pallo aina heittojen välillä.

Oleellista on kuitenkin huomata, että mikrokuituliinojen valmistusmateriaalit vaihtelevat jonkun verran valmistajasta riippuen. Tehokkaimmiksi olen todennut liinat joissa on 80% polyesteria ja 20% polyamidia. Ostamalla liinoja vähintään 10 kpl:n paketeissa niitä saa alle euron kappale hintaan siivousvälineitä myyvistä liikkeistä.

Mikrokuituliinoja kannattaa myös muistaa pestä riittävän usein eli heti kun liina alkaa silmin nähden mustua kannattaa se laittaa pesuun ja ottaa puhdas käyttöön. Tämän huomaamista edesauttaa vaaleiden liinojen käyttäminen.

Pelkästään tällä käytännöllä pystyy pidentämään keilapallojensa käyttöikää huomattavasti.

Pallonpuhdistusaineet

Kaupalliset pallonpuhdistusaineet

Kaupallisia pallonpuhdistusaineita löytyy kaikista proshopeista ja myös monilta sellaisilta keilahalleilta joilla ei omaa pro shoppia edes olekkaan.

Suomessa myytävistä kaupallisista pallonpuhdistusaineista kiiltäville palloille sopii ainakin "Ultimate Bowling Black Magic Rejuvenator" ja "Kegel Revive Bowling Ball Cleaner".


Lisäksi mattapalloja varten on saatavilla "Ebonite Powerhouse Adrenaline Bowling Ball Wipes" nimellä kulkevia vähän syvemmältä puhdistavia pyyhkeitä (mattapallot keräävät itseensä enemmän öljyä joten niille syvempi puhdistus on tarpeen tehdä useammin). Näitä ei suositella käytettävän kiiltäville palloille, koska ne kuluttavat palloista kiiltoa joskin näitäkin voi toki käyttää silloin kun pallon on menossa uudelleen kiillotukseen.

Tee-se-itse pallonpuhdistusaineet

Kaupallisten pallonpuhdistusaineiden lisäksi tee-se-itse miehet ja naiset ovat kehitelleet vaihtoehtoisia tapoja öljyn poistamiseen keilapalloista. Olen testannut niistä vaikka kuinka monta eri variaatiota ja kehitellyt myös omiani ja esittelen nyt tässä tunnetuimmat sekä parhaaksi toteamani.

Vesi vanhin voitehista

Yksinkertaisin tapa poistaa keilapallosta sinne kertynyttä öljyä on upottaa se kuumaan veteen ja antaa olla siellä esim vartin verran. Osa käyttää apuna lisäksi tiskiainetta, mutta en ole huomannut siitä olevan suurempaa hyötyä.

Plussat: Helppo ja halpa tapa poistaa öljyä keilapallosta.
Miinukset: Jos palloon on kertynyt enemmälti öljyä niin käytännössä kaikkea öljyä ei siitä voi mitenkään saada tällä keinoa pois (tämän huomaa siitä, että joka kerta kun veden vaihtaa ja upottaa pallon puhtaaseen veteen niin sen pinta muuttuu heti uudelleen öljyisen tuntuiseksi).

Isopropanoli

Isopropanoli on minun henkilökohtainen suosikki pallojen puhdistamiseen keilahallilla pelin jälkeen. Puhdistusteholtaan isopropanoli asettuu mielestäni noiden kaupallisten kiiltävien pallojen puhdistusaineiden ja "adrenaline wipes" liinojen väliin, mutta se ei kuitenkaan kuluta pallojen kiiltoa.

Lisäksi isopropanoli on USBCn sallittujen puhdistusaineiden listalla joten sitä käytettäessä ei tarvitse pelätä, että palloista tulee laittomia (esim asetoni on kiellettyjen listalla).

Suurin haaste isopropanolin osalta on, että Suomesta sitä ei ole kovin hyvin saatavilla. Apteekit toki myyvät isopropanolia, mutta siellä se on kallista.

Halvin ja helpoin tähän mennessä löytämäni tapa on ollut ostaa Crystal bensiinin jäänestoainetta jonka tuoteseloste kertoo olevan 100% isopropanolia. Se maksaa noin 4€/litra ja on näin ollen huomattavasti halvempaa kuin pro shoppien myymät kaupalliset pallonpuhdistusaineet.


Pallonpuhdistus"laitteet"

Pallouunit

Joistakin pro shopeista löytyy ns. pallouuneja joissa lämpöä käytetään öljyn poistamiseen palloista.

Rohkeimmat on käyttäneet myös tavallisia keittiöuuneja öljyn poistamiseen, mutta tässä pitää olla todella tarkkana, koska useimmissa uuneissa lämmönsäätely ei ole kovin tarkka.

Sauna

Tämä on toki mikä pitää jokaisen suomalaisen kerran elämässään koittaa eli saunoa keilapallon kanssa. Idea on sama kuin pallouunissa eli lämpö saa öljyn muuttumaan jouksevammaksi ja valumaan pois pallosta. Ihan toimiva tapa niin kauan kuin palloja ei ole liian montaa.

Ultraäänipesuri

Ehdottomasti tehokkaimmaksi toteamani tapa poistaa öljyä keilapallosta on upottaa keilapallo kuumalla vedellä täytettyy ultaäänipesuriin.

Ebaysta hankkimani 10 litran ultaäänipesuri yltää juuri sopivasti vähän yli puolen välin palloa joten kahdella "ajolla" saa pallon molemmat puolikkaat puhdistettua.

Alla video erään palloni puhdistuksesta:




perjantai 6. tammikuuta 2017

Ballmaster 2017 early bird lähdön tunnelmia

Kuten edellisessä postauksessani lupasin niin tässäpä hajatelmia heti Ballmasterin ensimmäisen lähdön jälkeen näin Ö eikun C -luokan keilaajan näkökulmasta.

Pallot

Pitkän pohdinnan ja itseäni viisampiien kanssa keskustelun jälkeen päädyin lopulta ottamaan nämä pallot mukaan (edellisessä postauksessa mainittu Versa-Max oli myös mukana, mutta koko pelin ajan kassissa) sekä toki muovipallo paikkoja varten.


Asylumiin (layout 85 x 5 1/2 x 40) päädyin hiomaan todella karkeaksi eli 320 Abranetilla ja Guru Masterin (layout edelleen 30 x 5 x 60) pyöräytin auki 1000lla Abralonilla.

Tässä vielä vertailu pallojen ominaisuuksista (lähde: https://www.bowlingthismonth.com):


Btw. Nämä allekirjoittaneen layoutit on pyritty hakemaan vähän tukemaan tämmöistä heittoa jossa on suhteellisen paljon kierroksia, mutta ei hirvittävän paljon vauhtia, mutta toki ammattiporari osaa ne soveltaa muunkinlaisille heitoille.

Harjoittelu

Itseäni viisaammat neuvoivat avaamaan rataa riittävän karkealla pallolla jotta siinä oleva reilu öljymäärä vähän kuluisi ja siihen tulisi enemmän tilaa.

Tavoitteena oli pelata alkuun suoraa linjaa ja breikkiä jonnekin 6-7 riman tuntumaan.

Viskelinkin siis pari heittoa ensin tuolla Asylumilla todeten sen olevan suhteellisen hiljaiselle heitolleni turhan vahva eikä se pysynyt suoraan heittoa käyttäen keilapatterin oikealla puolella joten pyörittelin sen seuraavaksi 500lla Abralonilla.

Tämän jälkeen se meni jo molemmilla radoilla suhteellisen nätisti suoraan öljyn rajalle asti ja teki siellä sitten todella vahvan liikkeen päätyen keilapatterin vasemmalle puolelle (eli siis näin oikeakätisen tuupparin näkökulmasta ylipuolelle). En antanut sen kuitenkaan häiritä, koska tässä kohtaa oli tarkoitus vain "puhkaista" öljyyn sopiva ura.


Kun kymmenen minuutin hajoittelusta oli pari minuuttia jäljellä pyörittelin Asylumin vielä 1000lla Abralonilla jotta sen liike vähän rauhoittuisi.

Jossain välissä viskelin myös pari heittoa tuolla Guru Masterilla todeten sen lukevan rataa vasta turhan myöhään ja saavan näin ollen odotella vielä kassissa.

Pelin kulku

Ensimmäinen sarja (ratapari 15-16)

Ensimmäisen sarjan pelailin pääasiassa tuolla Asylumilla suhteellisen suoraa linjaa ja pikku hiljaa ylöspäin kavuten. Lähtöpaikka sarjanalussa taisi olla rimalla 17 ja sarjan lopussa 19 lisäksi breikki oli kohonnut jonnekin 8-9 riman tuntumaan, koska reuna oli todella liukas ja jostain 5-6 rimasta alaspäin ei ollut mitään mahdollisuutta saada palloa kääntymään.


Jo tämän sarjan aikana tuli todettua sama asia mitä olin aikaisemmin ja pohtinut eli, että pallon tulisi kuluttaa jonkun verran energiaa jo matkalla jotta se ei reagoisi liian vahvasti tullessaan kuivalle.

No Asylumin layout oli tuon ajatuksen kannalta kyllä vähän turhan raju eli siis tuosta porauskulmasta (drill angle) 85 johtuen se alkaa rullaamaan huomattavasti myöhemmin kuin tuo Guru Masterin 30lla.

Sivuhuomio: Porauskulman miniarvo on 10 ja maksimiarvo 90.

Tuosta johtuen koitinkin myös jossain kohtaa eka sarjaa heittää vähän alempaa Guru Masterilla, mutta jouduin toteamaan, että sen pinta ei ollut riittävän vahva tässä kohtaa kun rata ei ollut vielä kulunut. Päädyinkin siis vaan viskelemään tuota Asylumia suhteellisen suorasta linjasta josta se vaihtelevalla menestyksellä kaatoi keiloja oikealta tai vasemmalta puolelta riippuen vähän siitä miten olin siihen saanut vauhtia.

Kaiken hyvän lisäksi "vanha vaiva" eli huono paikkopeli nosti päätään heti näin pelin aluksi ja viskelinkin paikkopalloa muutaman kerran yksittäisestä keilasta ohi.

Lopputuloksena 160 ekaan sarjaan. Onneksi en ollut asettanut itselleni mitään liian kovia vaatimuksia joten tuo ei sinällään hetkauttanut.

Toinen sarja (ratapari 19-20)

Toisen sarjan alun haasteet oli periaatteessa helppo arvata, mutta ne oli silti vastassa eli sillä rataparilla aloittaneet ei olleet aloittaneet yhtä vahvoilla palloilla joten lähtöpaikkaa oli pakko korjata alaspäin.

Vastaavaa rämpimistä kuin eka sarjassa ja välillä pallon vaihtokokeiluja ja tuloksena taas 160.

Kolmas sarja (ratapari 23-24)

Tässä kohtaa radat oli jo sen verran kuluneet, että heti ensimmäisen ruudun jälkeen totesin Asylumin olevan liian vahva ja siirryin pelaaman Guru Masterilla.

Pelipaikka oli varsin pahasti hukasssa ja tuloksena ikäviä reikiä sekä muuta sekalaista ja taululla 154 sarjan jälkeen.

Tässä kohtaa alkoi jo vähän hirvittää, koska mukaan ei tullut yhtään kiiltävää palloa, Guru Master kääntyi jo aika rajusti ja tiesin, että Versa-Max olisi lähes yhtä raju vaikkakin semi kiiltävällä pinnalla. Onneksi tämä pelko osoittautui turhaksi ja pelasin pelin loppuun asti tuolla Guru Masterilla.

Neljäs sarja (ratapari 27-28)

Ballmasteria vuosia pelannut keilaajatoveri kehotti minua olemaan tuolla hereillä muutosten suhteen ja valmis rajuihinkin muutoksiin, koska radat siellä rataparien erot voi olla suuretkin.

No tämän osalta kävi kyllä vähän huono tuurikin. Heittoni meni sikäli sekaisin, että aloin viskoa palloa turhan hiljaa ja turhan kaukaa jalasta. Lisäksi näissä rataparin radoissa tuntui olevan aika iso ero (lähtöpaikassa 2-3 rimaa) joten allekirjoittanutta alkoi jo hirvittää, että noinkohan sarjan lopussa taululla seisoo sadan pisteen rajan alittava tulos (vitos ruudussa ei ollut 50ntä). 

Tämä sarja menikin siis ihan vaan heitto hakiessa niin, että ensin pudotin vauhtia pois jotta sain pallon taas lähtemään jalan vierestä ja sitten sen jälkeen aloin puskea siihen lisää vauhtia.

Sainkin loppusarjasta ajatuksesta kiinni miten saan aikaan hyviä heittoja ja rataa tulisi pelata, mutta toki alun rämpimisestä johtuen taululla vain 137.

Viides sarja (ratapari 31-32)

Nyt peli alkoi jo kulkea, kun tiesin varsin hyvin mistä ja miten ratoja tulee pelata. Ratojen välillä taisi olla yhden riman ero jotta kympin sai lähtemään kunnolla, mutta muuten varsin perus suorittamista.

Kymppiruudun 9- jäi vähän harmittamaan, mutta joka tapauksessa taululla 201.

Lähtöpaikat tässä sarjassa oli muistaakseni 24 ja 25 breikin ollessa edelleen siellä ysi riman tuntumassa.

Kuudes sarja (ratapari 35-36)

Reunaradat on aina varsin haasteelliset eikä ne tälläkään kertaa tehneet poikkeusta. Tässä kävi tosin sikäli vähän tuurikin, että edellä pelasi tuttu kaveri jonka näin rämpivän tällä rataparilla ja osasin kysellä häneltä, että mikä niissä oli vikana.

Vastaus oli, että ne oli liukkaammat muihin verrattuna ja niiden välillä oli jonkun verran eroa (ei näin suoraan toki, mutta näin niinkuin rivien välistä luettuna) joten osasin varautua tekemään tarvittaessa rajujakin muutoksia. Ja niitähän tosiaan tarvittiin.

Näitä piti tosiaan pelata niin, että itse asiassa reunimmainen (eli 36) oli se ottavampi rata eli minun piti pelata sitä alkusarjasta alkusarja lähtöpaikasta 21 myöhemmin 22 ja se toinen rata (eli 35) oli huomattavasti liukkaampi joten sitä piti pelata lähtöpaikasta 20.

Joka tapauksessa olin hyvin hereillä ja parin ruudun ihmettelyn jälkeen löysin näihin pelipaikat ja näin ollen loppu olikin paria ruutua lukuunottamatta joko kaato tai ysi paikkoa.

Taululla sarjan päättyessä 212.

Loppusanat

Nopeimmat päässälaskiat varmaan ynnäsivätkin jo noista, että lopputulokseksi tuli siis 1024 ja kisan keskiarvoksi 170 ja risat joka ylittää valtakunnallisen keskiarvoni joka on nykyään 166 joten tyytyväinen täytyy olla.

Lisäksi pääsin sikäli tavoitteeseeni eli pari viimeistä sarjaa tiesin miten ko. keliä tulisi pelata.

Paljon tuli uutta oppia ja sitähän tässä oltiin hakemassa joten pakko on olla tyytyväinen.


Joka tapauksessa tähän pohjautuen asetan itselleni ensi vuoden Ballmasteriin tavoitteeksi rikkoa 1100n raja.


Kysymykseen "Mitä tekisit toisin jos osallistuisit uudelleen tämän vuoden Ballmaster karsintaan?" vastaus on, että hankkisin toisen Guru Masterin samalla porauksella ja avaisin sen 500 Abralonilla tai vaihtoehtoisesti esim Guru Supremen jossa on ottavampi pinta jo tehtaan jäljiltä jolloin noihin ensimmäisiin sarjoihinkin voisi saada aikaan vähän parempaa tulosta.


Toivon, että tästä kirjoituksesta on jollekin keilaajalle hyötyä. Jos ei muuten niin ainakin ihan vaan niin, että tämä on ajanviete mielessä kiinnostavaa lukemista.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Ballmaster 2017 valmistautuminen

Jokaisen tosissaan keilailua harrastavan täytyy vähintään kerran elämässään osallistua Talin keilahallissa järjestettävään Ballmaster kilpailuun.

Niinpä minäkin päätin sen suorittaa nyt "pois alta" osallistumalla heti early bird karsintalähtöön (6.1. klo 11:00) ja tässä vähän ylös kirjattuna ajatuksiani kilpailuun valmistautumisesta. Kirjoitan jatkoa sitten tuon lähdön jälkeen, kun näen, että osuiko oletukseni ollenkaan oikeaan.

Rataolosuhde

Valmistautuminen Ballmasteriin alkaa kuten yleensäkin haastavammalla kelillä varustettuihin kilpailuihin eli rataolosuhteeseen tutustumisella.

Oleellisimmat joihin itse kiinnitin tuossa huomiota olivat:

  • Ratio on 2,5:1 eli kyseessä on kunnon sport keli jossa armoa ei anneta vaan katsotaan kuka on kuka.
  • Öljyn pituus 42 jalkaa yhdessä öljyn kokonaismäärän (27,50ml) kanssa tarkoittaa, että kiiltävät pallot voi ainakin alkukilpailun ajaksi käytännössä jättää kotiin.
  • Radoille tehdään ratahoidon yhteydessä ns. tupla pesu josta johtuen radan loppuosa on kuivempi kuin normi kilpailuissa josta johtuen pallot reagoivat normaalia voimakkaammin poistuessaan öljyltä.

Lisäksi eräs oleellinen ero muihin Suomessa järjestettäviin kilpailuihin nähden on, että BMssä pallojen pintaa ei saa muuttaa sarjojen välillä joten tätä varten valmistelua on viisasta tehdä jo ennakkon jotta voi sitten lämmittelyn aikana tehdä vain viimeistelyn pallojen pintoihin.

Pallojen valmistelu

Tuon tiedon perusteella päädyin hakemaan vinkkiä pallojen valmisteluun keilailun käytännön fysiikan raamatusta eli BowlingChatin Wikistä ja tarkemmin ottaen tästä artikkelista: http://wiki.bowlingchat.net/wiki/index.php?title=Sport_Bowling_Layouts


Niille jotka eivät jaksa tuota artikkelia lukea läpi lainauksena ko. sivun tiivistys "Sport Bowling layouts are meant to make a bowling ball read friction on the lane early and roll early to reduce the "Y" on fresh sport shots.".

Vapaasti käännettynä tuo tarkoittaa, että tuolla opetetuissa pallon poraus layouteissa (=> reikien sijainti pallossa sen painolattaan nähden) pyritään saamaan aikaan vahvempi reaktio radan alkuosassa josta johtuen pallo ei reagoi liian vahvasti tullessaan normaalia kuivemmalle radan loppuosalle eikä näin olleen käänny liikaa mennessään reunaan liian aikaisin. Kirjoitin tästä enemmän edellisessä postauksessani.


En ole vielä lopullisesti päättänyt mitkä kaikki pallot aion mukaan ottaa, mutta tämän hetken arvioni on, että tärkeimmät tulee olemaan vanha kertaalleen täytetty ja uudelleen porattu Versa-Max (layout: 85 x 5 1/2 x 50) sekä Guru Master (layout 30 x 5 x 60) jonka nyt tein ihan tätä kisaa/pidempiä sport kelejä silmällä pitäen.

Noiden pallojen erot näkyy alla (lähde: https://www.bowlingthismonth.com):


Versa-Maxissa on tällä hetkellä semi kiiltävä pinta, mutta oletan, että se pitää vielä avata 500 / 1000lla Abralonilla lämmittelyn aikana ja Guru Masterissa on ihan tehdaspinta jonka oletan olevan aika hyvä.

Tavoite

Jotta hommasta saisi mahdollisimman paljon irti niin täytyy itselleen toki asettaa joku tavoite. Oma tavoitteeni onkin, että saan lämmittelyn aikana tehtyä palloihin riittävästi eroja (pintoja muuttamalla) ja sen jälkeen noiden kuuden sarjan aikana keksin miten ko. keliä tulisi pelata ja pelipaikkaa muuttaa pelin edetessä.

Tulokselle en nyt ala asettamaan mitään tavoitetta, koska käsitystä siitä miten haastavaa tuo oikeasti on en osaa nyt arvioida.

Loppukevennys

Loppukevennykseksi vielä Youtubesta bongaamani aiheeseen sopiva video:


PS. Early bird lähdön osallistujalistalta näyttää löytyvän useampiakin Suomen huippupelaajia joten kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan ja jos jotain oikeasti kiinnostaa niin minä olen se kirkkaan keltaisissa pelihousuissa heiluva tyyppi joka vaikuttaa olevan väärässä paikassa ;)