keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Hupikeilailu vs kilpakeilailu

Oletan, että kaikki tänne eksyneet on testanneet vähintään hohtokeilausta joten en ala tähän nyt selittämään tarkemmin mitä keilaus on vaan pyrin nyt avaamaan hupikeilailun ja kilpailukeilailujen eroja.

Huomion arvoista on, että nämä eivät ole mitään virallisia selityksiä vaan nimenomaan allekirjoittaneen näkemyksiä ko. keilailulajien eroista.


Termeistä mainittakoon sen verran, että "keilaus" ja "keilailu" -termejä näytetään molempia käytettävän joista jälkimmäinen on ymmärtääkseni se virallisempi.

Hupikeilailu

Minun näkemyksen mukaan hupikeilailu jakautuu kahteen alalajiin jotka ovat:

Hohtokeilaus

Hohtokeilaus on hupikeilailusta varmasti se tunnetumpi alalaji jota harrastetaan yleensä ilta-aikaan porukalla, keilahallin tarjoamilla varusteilla ja siihen liittyy vahvasti alkoholin nauttiminen.

Niin Suomessa kuin maailmalla osa keilahalleista on keskittyneet nimenomaan hohtokeilaukseen eikä niissä ole tarjolla muita keilausmuotoja. Nämä "keilahallit" onkin useimmiten tyypiltään enemmänkin baareja/yökerhoja joissa keilaus on vain yksi laji muiden joukossa (muita tyypillisiä ovat biljardi ja tikanheitto).

"Tavallinen" hupikeilaus

Ensimmäinen askel hohtokeilailusta kohti kilpakeilailua on varata rata tulla keilaamaan selvinpäin "valoisan aikaan" eli kun keilahallissa on valot päällä. Tässä on myös se hyvä puoli, että tällöin ratamaksu on yleensä myös halvempi kuin hohtokeilauksessa. Tähän voi myös jo yhdistää pienimuotoista kilpailua kavereiden kesken.


Valoisan aikaan keilahallilla käydessä törmää myös kilpakeilaajiin jotka ovat siellä harjoittelemassa/kisaamassa ja näitä seuratessa useimmat kiinnittäneekin huomiota siihen, että kilpakeilaajat heittävät keilapalloa kierteellä johon on olemassakin hyvä syy jota koitan avata myöhemmissä kirjoituksissani.

Huomion arvoista kuitenkin on, että kilpakeilaajien käyttämät pallot eroavat keilahallin tarjoamista palloista materiaalin osalta joka tuon kierteen mahdollistaa. Monilta halleilta löytyy kuitenkin kilpakeilaajien jättämiä ns. kierrepalloja joita voi halutessaan testata jos sattuu löytämään omaan käteen sopivan.

Kilpakeilailu

Myös kilpakeilailu jakautuu mielestäni kahteen erilliseen alalajiin vaikka moni peruskeilaaja ei välttämättä ole asiaa tullut edes ajatelleeksi. Nämä alalajit ovat:

"Tavallinen" kilpakeilaus

Suurin osa kilpakeilaajista ei halua ottaa hommaa liian vakavasti vaan keilaavat ns. pilke silmäkulmassa. Tästä syystä peruskilpailuissa käytetään ratahoitoa joka antaa heittovirheitä anteeksi ja mahdollistaa näin ollen paremmat tulokset.

Tuo ratojen anteeksianto perustuu lyhyesti selitettynä siihen, että radan keskiosassa on enemmän öljyä kuin reunoilla joten jos kierreheitto karkaa liian reunaan niin se kohtaa aikaisemmin kuivan ja kääntyy näin olleen aikaisemmin ja enemmän päätyen näin olleen edelleen taskuun (1 ja 3 keilojen väliin). Vastaavasti jos kierreheitto menee liian keskelle aiheuttaa siinä oleva paksumpi öljy pallon liukumisen pidemmälle ja näin olleen se ehtii kääntyä vähemmän eikä karkaa niin helposti ylipuolelle.

Oleellista on kuitenkin huomata, että ratahoidot vaihtelee hallien ja kilpailujen välillä joten vaikka ne onkin niin sanotusti helppoja niin vaativat ne silti monipuolisuutta sekä keilaajalta, että hänen varusteiltaan. Näistäkin kirjoittelen varmasti myöhemmin lisää.

Termeistä mainittakoon sen verran, että Amerikassa näitä ratahoitoja (tai kelejä kuten keilaajat sanovat) kutsutaan termillä THS eli The House Shot.

Urheilukeilaus

Olen kuullut puhuttavan/kirjoitettavan siitä, että monikaan keilaaja ei pidä itseään urheilijana joka mielestäni selittyy aika pitkälti sillä, että suhteessa kuitekin aika harva kilpakeilaajakaan oikeasti harrastaa tätä keilailun alalajia.

Tämän alalajin ei ole tarkoitus olla samallalailla hauskaa kuin aikaisempien keilailun alalajien vaan sen tarkoitus on mitata kuka on kuka ja mahdollistaa keilailuharrastuksen vakavasti ottavien tai ammattilaisten ottaa oikeasti mittaa toisistaan.

Tämä saadaan aikaan käyttämällä ratahoitoja jotka antavat mahdollisimman vähän virheitä anteeksi. Näitäkin ratahoitoja on toki monia erillaisia ja haastavimmissa kilpailuissa käytetään pelimuotoa jossa joka toinen heitto heitetään eri radalla ja näillä kahdella radalla on erillainen ratahoito.

Amerikan maalla tämä keilailun alalaji tunnetaan termillä Sport Bowling.


Loppusanat

Lopuksi mainittakoon, että keilapallon liikkeeseen keilaradalla liittyvä fysiikka on varsin monimutkaista, mutta toisaalta sitä ei ole mikään pakko opiskella jos asia ei kiinnosta.

Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että syy kierreheiton ja erillaisten pallojen käyttöön kilpakeilailussa liittyy juurikin niiden mahdollistamaan varmempaan kaatoreaktioon joka selittyy noilla fysiikan ilmiöillä. Mahdollisesti yritän kuitenkin avata myös tuota puolta myöhemmissä kirjoituksissani sitä mukaa, kun saan nuo sisäistettyä ensin itse.



tiistai 6. syyskuuta 2016

Tervetuloa blogiini

Mikä blogi?

Suomenkielisiä keilailusivustoja / -blogeja on todella vähän ja ne harvatkin on Suomen huippukeilaajien pitämiä ja sen takia osaltaan vähän kaukana "rivikeilaajien"/lajia vasta aloittelevien näkökulmasta katsottuna.

Minä olen harrastanut keilausta tätä kirjoittaessa vakavasti nyt vasta puoli toista vuotta ja tarkoituksena onkin kirjoittaa "rivikeilaajan" näkökulmasta sekä siitä eteenpäin sitä mukaa kun oma tasoni nousee.

Lisäksi olen jo lyhyen keilailu-urani aikana ehtinyt todeta, että monet minua kokeneemmat/paremmat keilaajat ovat yllättävän huonosti perillä mitä kaikkea keilailuvarusteiden hankintaan ja huoltoon kuuluu joten tarkoituksena on kirjoitella myös siitä puolesta.


Kuka?

Olen Olli Janatuinen, 86 -syntynyt IT -nörtti ja tee-se-itse mies Vantaalta joka vuosien varrella monenlaista lajia testattuaan löysi lopulta keilailusta oman mielenkiinnon kohteensa (toinen yhtä vakava harrastus on tietokoneiden kanssa pyöriminen josta tulikin myös ammatti).

Kuulun Eleven Pins -nimiseen keilaseuraan (jos joku ihmettelee seuran nimeä niin yhdestoista keila on aina se joka jää täydellisestä heitosta pystyyn :) ). Tätä kirjoittaessani keskiarvoni on 165 ja siitä johtuen kuulunkin siis C -luokkaan.

Nykyinen pidemmän aikavälin tavoitteeni jonka valmentajani kanssa olemme asettaneet on nostaa keskiarvoni M -luokkaan oikeuttavaan 205n ja jatkotavoitteet asetan sitten sen jälkeen, kun tuo tavoite täyttyy. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että jo tuo itsessään on useamman vuoden projekti joten tarinaa tänne ehtii kertyä jonkun verran ennen sen täyttymistä.



Pidemmittä puheitta tervetuloa lukemaan blogiani ja toivoin, että löydätte täältä hyödyllistä tietoa.