keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Hyvä vai huono pallon/keilojen reaktio?

Keilojen lukeminen

Useimmat lienee on kuulleet puhuttavan siitä, että keilojen liikettä tulisi oppia "lukemaan", mutta monille tämä varmasti on helpommin sanottu kuin tehty joten koita nyt avata vähän mistä tässä on kyse.

Huonoon keilojen reaktioon on joka tapauksessa olemassa vain kaksi vaihtoehtoista syytä. Joko pallo osuu keiloihin väärässä linjassa tai pallon reaktio on huono. Alla on avattu näitä molempia.

Kymppi keila pystyssä

Useimmilla öljyprofiileilla (poikkeuksena kaikkein pisimmät ja lyhimmät öljyprofiilit) keilaaja voi halutessaan pelata käytännössä millä tahansa pallolla ja saada sen menemään taskuun pelilinjaa, pallon pyörintää ja vauhtia muuttamalla.

Käytännössä kuitenkin tässä usein käy niin, että väärällä pallolla pelatessa kymppi keila tai pahimmillaan seiskakymppi seisoo pystyssä heiton jälkeen. Mistä tämä siis johtuu?

Ensinnäkin alla oleva video avaa hyvin kaatoheiton ja jokke-kympin (kutoskeila kiertää kymppikeilan etupuolelta) jättävien heittojen erot:


Oleellista on kuitenkin huomata, että osalla keilaajista/keleistä/palloista/jne ns. paksuosuma vaikuttaa toimivan paremmin kuin täydellinen taskuosuma.

Tämä johtuu siitä, että keilapatteri painaa yli tuplasti keilapalloon nähden (Keilat noin 1,5 kg x 10 = 15 kg ja 15 paunainen keilapallo noin 6.8 kg) joten keilapallo väistää keiloja osuessaan niihin ja jos keilapallossa ei ole riittävästi liike-energiaa se väistää niitä liian paljon johon paksu osuma ainakin osittain auttaa. Suositeltu tapa on kuitenkin tehdä tarvittavat muutokset jotta keilapallossa on riittävästi energiaa sen osuessa taskuun, koska tällöin katojen todennäköisyys kasvaa.

Keilapallon liikkeen jin ja jang

Useimmat on varmasti ainakin joskus kuulleet kiinalaisesta Jin ja Jang (Yin Yang) filosofiasta joka kuvaa erillaisten asioiden keskinäistä suhdetta.

Tuo periaate toimii hyvin myös keilapallon liikkeen analysointiin. Mitä vahvempi reaktio tapahtuu keilaradan alkuosassa (pallon ollessa öljyllä) niin sitä heikompi reaktio tapahtuu radan loppuosassa ja sama toisinpäin.

Toisin sanoen jos keilapallosi väistää keiloja liikaa taskuun osuessaan niin se reagoi liian aikaisin radan kanssa menettäen näin liike-energiansa liian aikaisin.
Vaihtoehdot tämän ongelman korjaamiseksi ovat:

  • Vaihtaa kiiltävään/vähempi kitkaiseen palloon (suosittelemani vaihtoehto jos sinulla on tämä ongelma pelin alusta asti ja varsinkin jos pelaat mattapallolla).
  • Siirtää lähtöpaikkaa ylemmäs esim pari rimaa (yleensä toimiva vaihtoehto jos sama pallo ja pelipaikka toimi aikaisemmin ja lakkasi toimimasta öljyn kuluessa).
  • Lisätä palloon vauhtia (toimiva vaihtoehto jos hallitset pallon vauhdin säätelyn hyvin).
  • Lisätä palloon pyörintää (huom! sinun ei tulisi tarkoituksella yrittää lisätä pallon pyörintää, koska se yleensä vain vähentää sitä, mutta jos huomaat heittävästi jäykästi niin rennompi heitto automaattisesti myös lisää pallon pyörintää). 
  • Heittää palloa pidemmälle eli loftata (ihan ok vaihtoehto jos ongelma tulee pelin loppupuolella).
  • Pyörittää palloa enemmän sivuttain (tämä on suositeltavaa vain niille jotka hallitsevat pallon pyörintäsuunnan muuttamisen hyvin ja kykenevät pyörittämään palloa yli 70 asteen sivuttaispyörinnällä (axis rotation). Tavoitteena on siis saada aikaan sama ilmiö joka tapahtuu, kun esim auton renkaita kääntää liikaa liiaan nopeasti talvisäässä jolloin auto puskee => liukuu suoraan. Lisäksi tätä tekniikkaa ei tulisi käyttää kuin mattapallojen kanssa, koska pallo täytyy saada "kuluttamaan" sivuttaispyörintänsä ns. normaalitasolle ennen kuin se osuu kuivalle jotta se ei käänny liian jyrkässä kulmassa taskuun. Ammattilaiset kuitenkin käyttävät myös tätä tekniikkaa).


Lähde: http://www.bowlersedge.biz/learning.html


Eräs huomioitava asia keilapallon liikettä analysoitaessa on myös, että varsinkin pidemmällä öljyllä liian kiiltävällä pallolla/liian vähäisellä pyörinnällä/turhan kovalla vauhdilla on mahdollista saada aikaan tilanne jossa keilapallo kyllä säilyttää energiansa radan loppuosaan, mutta ei ehdi reagoida radan kanssa. Tällöin pallon vielä koukku/kierre tai pahimmillaan jopa edelleen liukuvaiheessa kun se osuu keiloihin (rullaus vaiheen sijaan) jolloin tuloksena on yleensä reikä tai vähintään joku ns. epänormaali kuvio. Kirjoitan tästä enemmän myöhemmin.

Loppusanat

Tämä toivottavasti auttaa alkuun keilojen lukemisen kanssa. Lisäksi niitä kannattaa opetella myös kuuntelemaan. Hyvästä taskuosumasta jossa pallossa on riittävästi energiaa kun kuuluu huomattavasti kovempi ja ns. räjähtävämpi ääni kuin kevyestä osumasta.

Aiheeseen liittyen kannattaa myös lukea SKLn sivuilta löytyvä artikkeli: Keilojen lukeminen (Keilaaja 5 /2013)


Lisäys 22.10.2016: Huomasin pienen ristiriidan kirjoittamani ohjeen sekä SKLn sivuilta löytyvän "Keilojen lukeminen" ohjeiden väliltä joten tässä pari tarkennusta.

Kirjoitin ylempänä, että yksi vaihtoehto pallon liian väistämisen korjaamiseksi on siirtyä ylemmäs ja SKLn ohjeessa neuvotaan siirtymään alemmas. Kumpi siis on oikea vaihtoehto? Niin hullulta kuin se kuullostaa niin mielestäni oikea vastaus on, että molemmat, mutta se riippuu tilanteesta.

Jotta osaisit valita tilanteeseen sopivan vaihtoehdon täytyy sinun kiinnittää huomiota pallon liikkeeseen sekä varsinkin sen vauhdin hidastumiseen:

  • Jos pallon vauhti hidastuu jo heti radan alkuosassa tarkoittaa se, että ko. linjalla ei ole riittävästi öljyä johon ylemmäs siiirtyminen auttaa (=> pallo liukuu pidemmälle).
  • Jos pallon vauhti hidastuu vasta loppuosassa rataa niin tällöin pallon tulokulma keiloihin jää yleensä vajaaksi ja tähän auttaa siirtymisen riman tai pari alemmas (=> pallon tulokulma keiloihin kasvaa).



maanantai 17. lokakuuta 2016

Helppo vai vaikea olosuhde?

Taustaa

Kirjoitin edellisessä postauksessani siitä, että miten sama tulos voi olla hyvä tai huono riippuen siitä missä olosuhteissa se tulee joten koitan nyt tässä avata sitä miten tulkitaan onko olosuhde (keli) helppo vai vaikea.

Pelilinjan valinta

Koettuu vaikeusasteeseen vaikuttaa oleellisesti se, että osaako keilaaja hyödyntää öljyprofiiliin "sisäänrakennettua" virhemarginaalia. Tämä tapahtuu käytännössä valitsemalla keilaajan henkilökohtaiseen tyyliin sopiva pelilinja sekä keilapallo joilla keilapallo saadaan poistumaan öljyltä siinä pisteessä jossa on suurin virhemarginaali.

Tuo kuullostaa varmasti monimutkaiselta, mutta koitan avata sitä lisää alla.

Tähtäyspisteen valinta

Tähtäyspisteen valintaan on olemassa useita erillaisia tapoja ja kokemus toki auttaa tässäkin asiassa, mutta minä tykkään varsinkin ensimmäisiä heittoja heittäessäni tähdätä pisteeseen jossa keilapallo poistuu öljyltä.


Tuon pisteen pystyy valitsemaan käytännössä öljyprofiilin perusteella. Alla on esimerkki erään kilpailun öljyprofiilista ja siihen lisäämäni merkintä optimaalisesta pisteestä johon sinun tulisi pyrkiä pallosi pelaamaan siinä kohtaa rataa kun se poistuu öljyltä (=> öljyn pituus).

Syy siihen, että ko. rima on optimaallisin johtuu siitä, että siitä on yhtä monta (kuusi) rimaa molempiin suuntiin joissa on vähempi/enempi öljyä.



Edellä mainittua voi havainnollistaa esim alla olevan kuvan avulla. Jos ajatellaan, että keilaradan öljyämisen sijaan siihen olisi kaiverrettu kourut joilla haluttaisiin saada aikaan vastaava reaktio niin se näyttäisi suunnilleen alla olevalta. 

Jos tuossa tapauksessa keilapallo karkaa tähtäyspistettäsi sisemmälle (vasemmalle oikeakätisillä tai oikealla vasenkätisillä) niin se joutuu koukkaamaan ylämäkeen josta johtuen se menettää nopeammin energiaansa ja näin ollen kääntyy vähemmän päätyen edelleen taskuun. Öljyn kyseessä ollessa tosin tämä tapahtuu niin, että paksummalla öljyllä keilapallon liukuu pidemmälle jolloin se reagoi radan kanssa myöhemmin ja ehtii näin ollen reagoida vähemmän radan kanssa. Yhtä kaikki oleellista tässä on ymmärtää, että oikeaan kohtaan tähdättäessä öljyprofiili antaa liian sisälle karanneen heiton anteeksi (tiettyyn rajaan asti).

Jos tuossa tapauksessa keilapallo karkaa täytäyspistettäsi ulommas (oikealle oikeakätisillä tai vasemmalle vasenkätisillä) niin se kerää potentiaalienergiaa nousemalla ylemmäs ja näin ollen kääntyy nopeammin/aikaisemmin jolloin se ehtii edelleen taskuun. Öljyn kyseessä ollessa tämä tapahtuu niin, että kuivemmalla keilapallo reagoi aikaisemmin radan kanssa ja ehtii näin ollen tehdä suuremman liikkeen.
Oleellisinta joka tapauksessa on ymmärtää, että keskellä oleva violettialue sekä reunoissa oleva punainen alue on niitä joita halutaan välttää koska niissä ei ole olemassa turvamarginaalia eli jos valitset pelipaikkasi niin, että pallosi poistuu öljyltä näillä alueilla tulee sinun osua aina juuri samaan kohtaan rataa jotta saat sen menemään taskuun ja pienetkin heittovirheet näkyvät heti tuloksissa.

Tässä on salaisuus siihen miksi välillä huippukeilaajat tekevät huipputulosta todeten kelin olevan todella helppo, kun peruskeilaajat samaan aikaan valittelevat kelin olevan liian vaikea.

Jos siis huomaat olevasi tällaisessa tilanteessa niin pohdi/juttele muiden keilajien kanssa, että mistä kohtaa rataa löytyy se paras pelipaikka ja mikä on oikea peliväline ko. keliin (oma tyylisi huomioon ottaen).

Lähtöpaikan valinta

Lähtöpaikan valinta on sinällään huomattavasti helpompaa kuin tähtäyspisteen. Testaa ensin suoran linjan pelaamista. Jos pallosi reagoi radan kanssa liian aikaisin niin siirry pelaamaan ylemmäs (oikeakätiset siirtyvät vasemmalle ja vasenkätiset oikealle) pitäen tähtäyspisteesi samana. Vaihtoehtoisesti voit myös vaihtaa liukuvampaan palloon.

Jos pallosi reagoi radan kanssa liian myöhään niin siirry pelaamaan alemmas, vaihda kitkaisempaan palloon tai muuta keilapallon pintaa kitkaisemmaksi esim Abralonilla. Oleellista on huomata, että nykykeilailussa ei pitäisi ikinä pelata linjaa joka menee sisäänpäin (koska öljyprofiilit on tehty niin, että vain suoraan/ulospäin pelattaessa saa hyödyn öljyprofiilin turvamarginaalista) eli jos pallosi reagoi liian myöhään radan kanssa suoraa linjaa pelatessa niin vaihtoehdoksi jää pallon vaihto tai sen pinnan muuttaminen kitkaisemmaksi.

Loppusanat

Vastauksena otsikon kysymykseen: olosuhde on vaikea silloin, kun virhemarginaali on oikeasta pelilinjan ja pallonvalinnasta huolimatta pieni ja helppo, kun se on suuri.

Todellisuudessa Suomessa on aika vähän kilpailuja joissa olisi oikeasti vaikea olosuhde. Yleensä keilaajat vaan tekevät siitä itselleen vaikean yrittämällä pelata kaikkia olosuhteita samasta pelipaikasta.


Oleellista on myös huomata, että yllä esittämäni tapa pelilinjan valintaan toimii vain tuoreella öljyprofiililla. Pelipaikan muuttaminen sitä mukaa, kun öljy kuluu on oma taiteenlajinsa josta kirjoittelen myöhemmin.


Aiheeseen liittyen kannattaa myös vilkaista nämä koulutusartikkelit SKLn sivuilta:


lauantai 15. lokakuuta 2016

Hyvä vai huono tulos?

Taustaa

Taustatarina

Seuratoveri valitteli tulostensa huonontuneen niin, että nyt joutuu olemaan tyytyväinen 190n keskiarvoon, kun keväällä edes paritulos (200n keskiarvo) ei tuntunut tyydyttävältä sen jälkeen kun hän oli heittänyt useita 215n keskiarvon ylittäneitä kisoja.

Avaankin tässä blogi kirjoituksessani omia pohdintojani siitä mikä on hyvä ja mikä huono tulos.

Miten keilaus eroaa muista lajeista?

Jotta voi ymmärtää mikä on hyvä ja mikä on huono tulos keilailussa pitää ensin ymmärtää mikä tulokseen vaikuttaa.

Keilailu on siitä erikoinen laji, että vaikeusasteeseen ja sitä kautta tuloksiin vaikuttavista asioista on näkyvissä on päivästä ja keilahallista toiseen joka päivä vain kolme asiaa: radan perällä on 10 keilaa, radalla on leveyttä 41,5 tuumaa (noin 105 senttimetriä) ja yliastumista viivalta ykköskeilaan on matkaa 60 jalkaa (noin 18,3 metriä).

Todellisuudessa vaikeusasteeseen vaikuttaa todella monta asiaa joita ei ole paljaalla silmällä nähtävissä (mm. öljyprofiili, ratojen topografia, sää, kuun asento (no okei ei tämä sentään), jne...). Kirjoitan näistä enemmän myöhemmissä kirjoituksissani.

Joka tapauksessa on oleellista ymmärtää, että sama tulos voi olla sekä hyvä tai huono riippuen siitä missä olosuhteissa se tulee.

Mistä tiedän onko tulokseni hyvä vai huono?

Mielestäni ainoa oikea mittari oman tuloksen hyvyyden tai huonouden mittaamiseen on verrata omaa tulosta muiden keilaajien tuloksiin. Näissä on toki vaihtelua siinä mielessä, että välillä jollain on parempi/huonompi tuuri/päivä/tms, mutta jos samassa kisalähdössä pelaa vaikkapa 10 pelaajaa joista osaa sanoa pelaavatko he keskimäärin sinua paremmin vai huonommin niin pystyt sen perusteella varsin helposti arvioimaan oman tuloksesi hyvyyden tai huonouden riippumatta siitä mikä tuloksesi lopulta oli.

Tässä valossa tarkasteltuna esim alussa mainitsemani pari tulos voi siis olla sekä hyvä, että huono. Tiivistetysti, jos olet tuloksellasi kisalähdön paras niin voidaan sanoa tuloksen olevan hyvä ja jos olet viimeinen niin tulos on huono. Kaikki noiden väliin osuvat on toki veteen piirretty viiva joista sinun tulee sitten itse tehdä omat johtopäätöksesi sen perusteella miten hyvin tunnet muiden keilaajien tason.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Hupikeilailu vs kilpakeilailu

Oletan, että kaikki tänne eksyneet on testanneet vähintään hohtokeilausta joten en ala tähän nyt selittämään tarkemmin mitä keilaus on vaan pyrin nyt avaamaan hupikeilailun ja kilpailukeilailujen eroja.

Huomion arvoista on, että nämä eivät ole mitään virallisia selityksiä vaan nimenomaan allekirjoittaneen näkemyksiä ko. keilailulajien eroista.


Termeistä mainittakoon sen verran, että "keilaus" ja "keilailu" -termejä näytetään molempia käytettävän joista jälkimmäinen on ymmärtääkseni se virallisempi.

Hupikeilailu

Minun näkemyksen mukaan hupikeilailu jakautuu kahteen alalajiin jotka ovat:

Hohtokeilaus

Hohtokeilaus on hupikeilailusta varmasti se tunnetumpi alalaji jota harrastetaan yleensä ilta-aikaan porukalla, keilahallin tarjoamilla varusteilla ja siihen liittyy vahvasti alkoholin nauttiminen.

Niin Suomessa kuin maailmalla osa keilahalleista on keskittyneet nimenomaan hohtokeilaukseen eikä niissä ole tarjolla muita keilausmuotoja. Nämä "keilahallit" onkin useimmiten tyypiltään enemmänkin baareja/yökerhoja joissa keilaus on vain yksi laji muiden joukossa (muita tyypillisiä ovat biljardi ja tikanheitto).

"Tavallinen" hupikeilaus

Ensimmäinen askel hohtokeilailusta kohti kilpakeilailua on varata rata tulla keilaamaan selvinpäin "valoisan aikaan" eli kun keilahallissa on valot päällä. Tässä on myös se hyvä puoli, että tällöin ratamaksu on yleensä myös halvempi kuin hohtokeilauksessa. Tähän voi myös jo yhdistää pienimuotoista kilpailua kavereiden kesken.


Valoisan aikaan keilahallilla käydessä törmää myös kilpakeilaajiin jotka ovat siellä harjoittelemassa/kisaamassa ja näitä seuratessa useimmat kiinnittäneekin huomiota siihen, että kilpakeilaajat heittävät keilapalloa kierteellä johon on olemassakin hyvä syy jota koitan avata myöhemmissä kirjoituksissani.

Huomion arvoista kuitenkin on, että kilpakeilaajien käyttämät pallot eroavat keilahallin tarjoamista palloista materiaalin osalta joka tuon kierteen mahdollistaa. Monilta halleilta löytyy kuitenkin kilpakeilaajien jättämiä ns. kierrepalloja joita voi halutessaan testata jos sattuu löytämään omaan käteen sopivan.

Kilpakeilailu

Myös kilpakeilailu jakautuu mielestäni kahteen erilliseen alalajiin vaikka moni peruskeilaaja ei välttämättä ole asiaa tullut edes ajatelleeksi. Nämä alalajit ovat:

"Tavallinen" kilpakeilaus

Suurin osa kilpakeilaajista ei halua ottaa hommaa liian vakavasti vaan keilaavat ns. pilke silmäkulmassa. Tästä syystä peruskilpailuissa käytetään ratahoitoa joka antaa heittovirheitä anteeksi ja mahdollistaa näin ollen paremmat tulokset.

Tuo ratojen anteeksianto perustuu lyhyesti selitettynä siihen, että radan keskiosassa on enemmän öljyä kuin reunoilla joten jos kierreheitto karkaa liian reunaan niin se kohtaa aikaisemmin kuivan ja kääntyy näin olleen aikaisemmin ja enemmän päätyen näin olleen edelleen taskuun (1 ja 3 keilojen väliin). Vastaavasti jos kierreheitto menee liian keskelle aiheuttaa siinä oleva paksumpi öljy pallon liukumisen pidemmälle ja näin olleen se ehtii kääntyä vähemmän eikä karkaa niin helposti ylipuolelle.

Oleellista on kuitenkin huomata, että ratahoidot vaihtelee hallien ja kilpailujen välillä joten vaikka ne onkin niin sanotusti helppoja niin vaativat ne silti monipuolisuutta sekä keilaajalta, että hänen varusteiltaan. Näistäkin kirjoittelen varmasti myöhemmin lisää.

Termeistä mainittakoon sen verran, että Amerikassa näitä ratahoitoja (tai kelejä kuten keilaajat sanovat) kutsutaan termillä THS eli The House Shot.

Urheilukeilaus

Olen kuullut puhuttavan/kirjoitettavan siitä, että monikaan keilaaja ei pidä itseään urheilijana joka mielestäni selittyy aika pitkälti sillä, että suhteessa kuitekin aika harva kilpakeilaajakaan oikeasti harrastaa tätä keilailun alalajia.

Tämän alalajin ei ole tarkoitus olla samallalailla hauskaa kuin aikaisempien keilailun alalajien vaan sen tarkoitus on mitata kuka on kuka ja mahdollistaa keilailuharrastuksen vakavasti ottavien tai ammattilaisten ottaa oikeasti mittaa toisistaan.

Tämä saadaan aikaan käyttämällä ratahoitoja jotka antavat mahdollisimman vähän virheitä anteeksi. Näitäkin ratahoitoja on toki monia erillaisia ja haastavimmissa kilpailuissa käytetään pelimuotoa jossa joka toinen heitto heitetään eri radalla ja näillä kahdella radalla on erillainen ratahoito.

Amerikan maalla tämä keilailun alalaji tunnetaan termillä Sport Bowling.


Loppusanat

Lopuksi mainittakoon, että keilapallon liikkeeseen keilaradalla liittyvä fysiikka on varsin monimutkaista, mutta toisaalta sitä ei ole mikään pakko opiskella jos asia ei kiinnosta.

Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että syy kierreheiton ja erillaisten pallojen käyttöön kilpakeilailussa liittyy juurikin niiden mahdollistamaan varmempaan kaatoreaktioon joka selittyy noilla fysiikan ilmiöillä. Mahdollisesti yritän kuitenkin avata myös tuota puolta myöhemmissä kirjoituksissani sitä mukaa, kun saan nuo sisäistettyä ensin itse.



tiistai 6. syyskuuta 2016

Tervetuloa blogiini

Mikä blogi?

Suomenkielisiä keilailusivustoja / -blogeja on todella vähän ja ne harvatkin on Suomen huippukeilaajien pitämiä ja sen takia osaltaan vähän kaukana "rivikeilaajien"/lajia vasta aloittelevien näkökulmasta katsottuna.

Minä olen harrastanut keilausta tätä kirjoittaessa vakavasti nyt vasta puoli toista vuotta ja tarkoituksena onkin kirjoittaa "rivikeilaajan" näkökulmasta sekä siitä eteenpäin sitä mukaa kun oma tasoni nousee.

Lisäksi olen jo lyhyen keilailu-urani aikana ehtinyt todeta, että monet minua kokeneemmat/paremmat keilaajat ovat yllättävän huonosti perillä mitä kaikkea keilailuvarusteiden hankintaan ja huoltoon kuuluu joten tarkoituksena on kirjoitella myös siitä puolesta.


Kuka?

Olen Olli Janatuinen, 86 -syntynyt IT -nörtti ja tee-se-itse mies Vantaalta joka vuosien varrella monenlaista lajia testattuaan löysi lopulta keilailusta oman mielenkiinnon kohteensa (toinen yhtä vakava harrastus on tietokoneiden kanssa pyöriminen josta tulikin myös ammatti).

Kuulun Eleven Pins -nimiseen keilaseuraan (jos joku ihmettelee seuran nimeä niin yhdestoista keila on aina se joka jää täydellisestä heitosta pystyyn :) ). Tätä kirjoittaessani keskiarvoni on 165 ja siitä johtuen kuulunkin siis C -luokkaan.

Nykyinen pidemmän aikavälin tavoitteeni jonka valmentajani kanssa olemme asettaneet on nostaa keskiarvoni M -luokkaan oikeuttavaan 205n ja jatkotavoitteet asetan sitten sen jälkeen, kun tuo tavoite täyttyy. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että jo tuo itsessään on useamman vuoden projekti joten tarinaa tänne ehtii kertyä jonkun verran ennen sen täyttymistä.



Pidemmittä puheitta tervetuloa lukemaan blogiani ja toivoin, että löydätte täältä hyödyllistä tietoa.